torstai 14. lokakuuta 2010

Time Warp

Kirpputorilta ostamani outo härveli olikin näköjään ääretön epätodennäköisyysgeneraattori. Huomasin se liian myöhään, vaikka jälkeenpäin ajatellen vogonilaisten kirjoitusmerkkien olisi pitänyt vähän varoittaa minua. Ihan sekundakappale, näitten kapineitten Edsel.
Enpä tiedä saako sitä enää korjattua.
Toi se minut nyt tavallaan kotiin kuitenkin. Kuolemastani on jo jonkin verran aikaa, melkein 10 vuotta, joten harva tuntee minua enää näin paljon vanhempana.

Omaisuuteni on takavarikoitu, mutta Crassus tunsi minut onneksi heti, vanha kitupiikki. Kerroin pitäneeni parempana viipyä vähän aikaa kaukomailla, sen kummemmin tästmentämättä. En pyytänyt häneltä rahaa, sillä en halua hänen huomaavan, miten köyhä olen, mutta juteltuamme pidin silmäni auki ja pian huomasin älykkään näköisen nuoren kirjuriorjan, jonka kädet olivat hennot ja pehmeät, mutta näppärät ja pitkäsormiset.

Vihjaisin voivani näyttää hänelle, miten lasketaan nopeasti styluksella ja taululla, ja tarvittaessa päässäkin. Lupasin tämän olevan näytteen, mutta jos hän haluaisi oppia lisää samankaltaisia asioita, niin vihjaisin, että suhtautumiseeni vaikuttaisi ratkaisevasti nyt saamani mahdollinen palkkio.

Poika on terävä. Hän oppi hetkessä arabialaiset numerot, ja nolla oli hänelle heti selvä. Hänen älykkyyttään korostaa se, että hän maksoi viisi sestertiusta. Sovimme tapaamisen seuraavaksi illaksi, mutta vaadin, että hänellä olisi oltava tuolloin mukanaan joku toinen, jolle hän myös on opettanut samat asiat.

Ilta oli jo myöhä, mutta syötyäni lähdin vielä epämääräisille kujille etsimään lumppuria. Minut yritettiin ryöstää vain pari kertaa Transtiberinassa. Ryöväreiltä saamani rahat saivat lumppurin kuuntelemaan, mitä halusin, ja lupasin, että lisää tulee, kun tavaraa alkaa syntyä. Minulla on kyllä vain hyvin pinnallinen käsitys paperin tekemisestä, mutta uskon lopulta pystyvämme siihen.
Huomenna täytyy hankkia viinipuristin.

Majatalo on karmea. Vieressä pidettiin orgioita koko yö, joten nukkumisesta ei tullut mitään. Valvoin yhden juutalaisen kanssa. Hän oli hyvin kiinnostunut ehdotuksestani, että hänen on ihan turha vaeltaa samaa reittiä edestakaisin rahapussit mukanaan kaikkien ryöstettävinä. Näytin hänelle myös numerot ja nollan, ja hän huomasikin heti itse prosenttilaskun. Jotkut asiat ovat näköjään verissä.

Orja on tosi terävä, ja germaani, Drummknott nimeltään. Yleensähän ne ovat kreikkalaisia. Crassus lupasi lainata hänet minulle Parthian sotaretkensä ajaksi. Kerroin hänelle tietäväni, että sotaretkestä tulee lyhyt, ja että hän saa kultaa kaulaansa myöten.

1 kommentti:

  1. Kai neuvoit Crassukselle nopeimman reitin Ktesifoniin autiomaan läpi...?

    VastaaPoista