keskiviikko 6. lokakuuta 2010

p < 0.05

Tilastollisen merkittävyyden yleisimmäksi merkkipaaluksi näyttää vaan vakiintuneen yksi mahdollisuus kahdestakymmenestä ilman, että siitä olisi mitenkään erityisesti sovittu. Toki muitakin näkee, joskin harvinaisemmat ovat yleensä pienempiä. 0.05 näyttäisi olevan jotenkin riman asemassa. Onhan se toki helppo ja käytännöllinen, ja pienet päässälaskutkin sujuvat, mutta voisiko sen vakiintuneisuudelle olla myös jotain tiedostamatonta, mutta konkreettista syytä?

Onko tuolla kohtaa joku todellisuuden kynnys tai rinne? Paranevatko käytännön sovellutukset selvästi ja merkittävästi noilla main? Olisi helppo ymmärtää psykologinen kynnys: Tuolloin ehkä alkaisi yleensä kiusaantunut liikehdintä ja korttipakkaa tai kolikoita vaadittaisiin tarkastettaviksi. Noilla main ehkä rulettipöydän taakse alkaisi ilmaantua vaiteliaita ja hillittyjä, mutta hyvin kookkaita herroja.

Onko kukaan katsonut kuitenkaan sitä, tiivistyvätkö tiede ja tekniikka tosiaan jotenkin odottamattoman voimakkaasti juuri tuolla kohdalla?

2 kommenttia:

  1. Ei ole mitään teoreettista syytä. Tuo on pelkkä sosiaalinen sopimus, joka johtuu siitä, että päässälaskut sujuvat. Luulen, että taustalla on joukko nyrkkisääntöjä ajalta, jolloin tietokoneita ei ollut, ja p-arvoja ei voitu laskea suoraan.

    Nykyään on yleensä tapana ilmoittaa p-arvo suoraan, koska sen laskeminen on triviaalia tietokoneella. Tällöin jokainen voi arvioida itse, mitä pitää luotettavana ja mitä ei.

    VastaaPoista
  2. 95%:n luottamusväli ulottuu likimain kahden keskihajonnan päähän odotusarvosta. Kätevää ja helppo muistaa.

    VastaaPoista