lauantai 9. lokakuuta 2010

Melkein kaikki

Melkein kaikki alkuluvut ovat parittomia. Mielestäni lauseen kiehtovuus korostuu, jos sitä täydennetään hiukan:

"Melkein kaikki alkuluvut p>2 ovat parittomia."

Olen usein ajatellut joskus kirjoittaa pienen novellin à la Arthur C Clarke siitä, miten jossain päädytään väistämättä tilanteeseen, että paitsi paras mutta myös ainoa selitys jollekin asialle on se, että joku todennäköisesti hyvin suuri parilliselta näyttävä kokonaisluku onkin alkuluku. Tarinan lopun voisi jättää vaikka roikkumaan ilmaan, sillä oleellisinta olisi se, miten tilanteeseen joudutaan. Loppuu kakkoseen, mutta jako ei vaan mene tasan, vaikka miten numeroa murskaisi.

Ehdotuksia?

2 kommenttia:

  1. Konkreettista ehdotusta ei ole, mutta ideasta tulee mieleen Clarken sijasta ehkä J.L. Borges.

    Tuohan on tietysti vain sanaleikki, koska "parillinen" tarkoittaa samaa kuin "kahdella jaollinen". Mutta ehkä tässä voisi tosiaan leikkiä jollain Borgesilaisittain absurdilla teemalla.

    Yudkowsky jossain kirjoituksessaan kuvaili tilannetta, jossa empiirisesti osoitetaan, että 2+2 = 3, eli jotenkin kummallisesti, jos laitetaan kaksi simpukkaa toisen kahden simpukan viereen niin, että ne voidaan yhtä aikaa laskea, simpukoita onkin aina kolme. Ja jos siitä otetaan kaksi pois, niitä onkin taas kaksi. Ehkä tarinassasi voisi esiintyä jotain samankaltaista; silloinhan kyseinen luku näyttäisi parilliselta, mutta se olisikin alkuluku.

    Ehdotus luvuksi voisi olla jokin mersennen alkuluvuista, eli luku näyttäisi olevan jokin kakkosen potenssi -- äärimmäisen parillinen luku -- mutta olisikin tosiasiassa yksi vähemmän. Ehkä siksi, että lukuja olisi lopulta niin paljon, että väkisinkin niin suuressa lukumäärässä tulee hävikkiä.

    VastaaPoista
  2. Eikö se ole niin, että 2+2=5, hyvin suurilla 2:n arvoilla...

    VastaaPoista